Valokuvatorstain aiheena tällä viikolla Kafkan teksti. Kukista on tarkempikin versio, mutta laitan nyt tähän tämän hajamielisemmän
jossa katse kiinnittyy parvekkeella odotteleviin tyhjiin ruukkuihin, ainakin minun katse siis. Olen sieltä rikkaruohoja ja kuivia lehtiä jo siivonnutkin ja koittanut korjata kasteluhanaa... etualalla kuvasta rajautuu pois amaryllis jonka istutin muutama viikko takaperin ja nyt siihen on jo kukat aukeamassa. Valkovuokot ja narsissit on kerätty tien reunasta, valkovuokot ovat aikaansa edellä minusta vaikka pohjoisranskassa ollaankin.
Hupsista, siinä me oltiin yhtäkkiä samassa kuvassa siskon kanssa !
Ja hups heijaa (isäni lempi-ilmaisu) : kuka on ajanut ladulla?????!!!!
Hups heijakkaa, oikein aurattu jäätie retkiluistelijoille!
Tilapäisiä koristeita hangella;) Entä itse nietos, ja valaistus lumessa? Onko pysyvää vai tilapäistä? Kuva otettu Lapissa, joten jotain pysyvää liittyy lumen ja valon aikakäsitykseen.
Jossain muualla napattuna koko maisema sinisine hämärineen voisi edustaa hyvinkin tilapäistaidetta äiti luonnon pensselistä.
Siiven jälkiä vai heinän, ensimmäinen mielikuva päälimmäisenä minulla.
Näkymä marraskuisen retken varrelta, toivottavasti pääsen samaan paikkaan joulukuussa ja toivottavasti siellä on lunta!
