Nämä pojat olivat panostaneet musiikkijuhlaan ja harjoitelleet svengaavia ja kauniita kappaleita. Esiintymispaikka oli hyvin valittu, siihen paistoi aurinkokin vielä aika myöhään illalla aina kun pilvestä ilmestyi. Illan mittaan yleisöäkin ilmestyi laumoittain, mutta kuvia ei hämärässä enää saanut. Fillarireissun varrelle mahtui monenlaista katseltavaa ja kuunneltavaa : oli intiaaneja Notre Damen sillalla, oli poliittinen laulaja toisella sillalla, yksi lauloi Bob Dylania kitaran ja huuliharpun säestyksellä kolmannella sillalla, saaren päässä oli italialaisia rokkareita, sillan alla huilu- ja hanurimiehiä, afrikkalaisia rumpuja sekä tavalliset tango- salsa- jivetanssijat Seinen rannan amfiteattereissa. Suurilla aukioilla oli valtavat rock-orkesterit kaiuttimineen mergeesinkäryn seassa. Ja pienissä baareissa omat muusikkonsa, enempi sisätiloissa kai sateen pelossa. Jotkut ujommat kitaristit olivat asettuneet kirkon seinustan syvennykseen harjoittelemaan. Enemmänkin olisi mahtunut, varsinkin siltojen alle joissa pienestäkin instrumentista saa kantavan äänen. Kaduilla taas riitti väkeä niin että fillari piti viedä pois ja jatkaa jalkaisin loppuillasta. Neljän tunnin musiikkitapahtuma loppui tasan kello 24.00, ei hölmömpi idea että pääsivät melomaanit ja muut naapuritkin nukkumaan. Kolea mutta kaunis oli siis vuoden lyhin yö, ainakin täällä. Aamulla vain 10 astetta.